Kilpailukykyinen hevostalous tarvitsee kotimaista kasvatusta

Elinvoimaisen ja kilpailukykyisen hevostalouden perusta on vahva kotimainen hevoskasvatus.
Kasvatuksella tuotetaan käyttötarkoitukseensa sopivia hevosia, niin ratsuja, ravihevosia kuin poneja,
yritystoiminnan, harrastuksen ja urheilun käyttöön. Suomalainen hevostalous on viimeisten 20 vuoden
aikana ollut kasvusuunnassa, mutta hevoskasvatuksen tunnusluvut ovat kääntyneet rajuun laskuun.
Suomen Hippoksen tilastojen mukaan vuonna 2014 varsoja syntyi noin 30 % vähemmän kuin vuonna
2010. Erityisenä huolenaiheena on alkuperäisrotumme suomenhevonen, jota ei kasvateta missään
muualla maailmassa. Hämeen ammattikorkeakoulussa tehtiin Suomen Hippoksen toimeksiannosta
opinnäytetöinä kaksi kyselytutkimusta. Tavoitteena oli selvittää niin ratsu- ja ratsuponikasvattajien kuin
ravihevoskasvattajien profiileja. Lisäksi haluttiin kartoittaa kasvatustyön motiiveja, jalostusvalinnan
perusteita sekä tulevaisuuden näkymiä. Vastauksia saatiin ratsu- ja ratsuponikasvattajien kyselyyn 109
ja ravihevoskasvattajien kyselyyn 369. Kummassakin aineistossa enemmistö vastaajista oli 40-59-
vuotiaita. Ratsu- ja ratsuponikasvattajat olivat lähestulkoon kaikki naisia (95%), kun
ravihevoskasvattajista 36 % miehiä. Suurin osa astutti vuosittain 1-2 tammaa, enimmillään astutettiin
15 vuosittain. Tulokset osoittavat, että tulevaisuuden suunnitelmissa on sekä laajentamis- että
lopettamisaikeita. Ratsukasvattajista puolet (53 %) aikoi pitää kasvatustoimintansa ennallaan ja 10 %
aikoi lisätä kasvattien määrää. Lopettamisaikeita oli viidesosalla (22 %), ja ravihevoskasvattajista jopa
kolmanneksella (31 %). Tyypillisimpiä syitä vähentämis- ja lopettamissuunnitelmille olivat heikko
taloudellinen tilanne ja varsojen myynnin vaikeudet. Myönteistä on, että kasvattajat asettavat tavoitteet
korkealle. Valtaosalla ratsukasvattajista tavoitteena oli kasvattaa hevosia kansainvälisen tason
kilpailuihin tai tasolle 3-5 (entinen kansallinen taso). Ravihevoskasvattajien suurimpana kasvatustyön
suurimpina motiiveina oli niin laadukkaiden hevosten tuottaminen kuin kasvattien menestyminen
kilparadoilla. Perinteinen sukutietoihin perustuva valinta näyttää pitävän pintansa, mutta oriiden
kohdalla arvostettiin myös oritestejä ja kilpailutuloksia, ravihevosilla lisäksi BLUP-indeksejä. Jotta
sukupolvien välinen aika lyhenisi ja vaikuttaisi myönteisesti perinnölliseen edistymiseen, kasvattajien
tulisi suosia nuoria hevosia niin isinä kuin eminä. Johtopäätöksenä voi todeta, että hevoskasvatuksen
nykytilanne on ristiriitainen, sillä ennusmerkit eivät viittaa hevosiin kohdistuvan kiinnostuksen
laantumiseen. Laadukkaiden varsojen kasvattamisessa avainsanoina ovat jalostusvalintojen lisäksi
ammattitaitoiset hevosten koulutus- ja valmennuspalvelut sekä kasvattajien hevostaidot. Taloudellisia
tukia on kohdennettava erityisesti hevosaineksen laadun säilyttämiseen ja kehittämiseen. Tarvetta on
neuvonnan ja koulutuksen kohdentamisesta uusille, nuorille kasvattajille sekä hevosten myynti- ja
markkinointikanavien parantamiselle. Useiden tekijöiden yhteisvaikutuksena on ajauduttu tilanteeseen,
jossa kasvatustoiminta tarvitsee uudistumiskykyä, kannustusta ja innostusta. Suomen Hippos ja HAMK
ovat yhteishankkeena hakeneet rahoitusta Uudet hevoskasvattajat – koulutushankkeelle, jonka
tavoitteena on vaikuttaa hevoskasvatustoiminnan tietojen ja taitojen kehittymiseen ja siirtymiseen
kokeneilta kasvattajilta toimintaa aloittaville.