Sinimailasen kasvuunlähtö ja kehitys kylvövuonna sekä talvehtimisen jälkeen_lopullinen

Sinimailasen kehitys on hidasta perustamisvuonna, jolloin siitä suositellaankin korjaamaan vain yksi sato talvehtimisen varmistamiseksi. Luonnonvarakeskus Ylistaron ja Helsingin yliopiston Talvisopu-hankkeessa selvitetään vuosina 2014 - 2016 sinimailaslajikkeiden (Alexis, Artemis, Lavo, Live ja Nexus) kehitysrytmiä, talvenkestävyyttä, sadontuottoa ja rehulaatua kolmen niiton strategiassa. Tässä artikkelissa selvitetään perustamisvuoden kasvustorakennetta sekä ensimmäisen talven jälkeistä kasvuunlähtöä.
Kasvustot kylvettiin ilman suojakasvia kesäkuun loppupuolella ja kasvuston taimetuttua aloitettiin niiden kehityksen seuranta havainnoimalla pääversojen kehitysastetta sekä sivuversojen muodostumista ja niiden kehitysastetta käyttäen härkäpavulle kehitettyä BBCH-asteikkoa. Kehitykseen vaikuttanutta lämpösummaa alettiin laskemaan kylvöpäivästä alkaen.
Sinimailaslajikkeiden pituuskasvu ja kehitysrytmit erosivat toisistaan vain vähän, ja syksyn puhdistusniittoon mennessä erot olivat tasoittuneet. Kiivain kasvu- ja kehitysvaihe sijoittui välille 500 – 700 ºCvrk kylvöstä, minkä jälkeen kasvustot keskittyivät kukintaan. Tässä kokeessa puhdistusniiton aikaista satoa ei mitattu, joten satotasosta ei ole tarkkaa tietoa. Kasvustojen tiheyksien (täystiheät kasvustot) ja pituuksien perusteella satotasojen arvioitiin olevan vähintään noin 2000 – 2500 kg ka/ha luokkaa.
Lajikkeiden pääversojen BBCH-kehitysasteen muutokset eivät eronneet toisistaan. Kasvukausi 2014 oli hyvin lämmin ja lämpösummaa kertyi runsaasti keski- ja loppukesällä, johon kaikki sinimailaslajikkeet reagoivat kukkimalla jo perustamisvuonna. Lajikkeet tuottivat loppukesän aikana keskimäärin kaksi (Alexis ja Artemis) tai kolme (Lavo, Live ja Nexus) sivuversoa, joista osa eteni kehityksessään kukkimisasteelle. Lavolla ja Nexuksella ilmestymisjärjestyksessään kaikki toiset ja kolmannet sivuversot ehtivät kehittyä vähintään korrenkasvuvaiheeseen. Ensimmäisistä sivuversoista osa jäi vegetatiiviselle eli pelkästään lehteä tuottavalle asteelle.
Kasvustojen puhdistusniitto tehtiin pitkään sänkeen (noin 15 cm) talvehtimisen varmistamiseksi. Vaikka koelohkolle ei tullut pitkään pysyvää lumipeitettä ja juuristokerros jäätyi talven aikana, kaikki lajikkeet talvehtivat hyvin eikä talvenkestossa tai myöhemmin keväällä havainnoiduissa kevättiheyksissä havaittu eroja. Lajikkeiden välillä ei havaittu selkeitä eroja myöskään kevään kasvuunlähdössä. Sinimailanen aloitti kasvunsa keväällä hyvin aikaisin: kaksi kolmasosaa kasviyksilöistä oli alkanut versoa jo ennen varsinaisen termisen kasvukauden alkua. Sinimailasen talvituhoja ja mahdollisia tuhojen korjaustoimia (jyräys, täydennyskylvö heinillä tai apilalla) tulisikin tarkkailla jo ennen kasvukauden alkua.
Tulosten perusteella suhteellisen myöhään kylvetty sinimailanen voi kukkia myös perustamisvuonna ainakin vuosina, joina loppukesän lämpösummakertymä on korkea. Pitkälle edennyt kehitysaste ennen syksyn niittoa ja versoissa ennen kukintaan siirtymistä havaittu suuri solmulukumäärä saattoi edistää kasvustojen talvehtimista vaativissa olosuhteissa.