Ruokinnan vaikutus siniketun jalkojen taipumiseen

Sinikettujen koko on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Koon kasvaessa myös jalkojen heikkous ja jalkaongelmat ovat lisääntyneet. Tämän kokeen tarkoituksena oli selvittää ruokinnan voimakkuuden (rajoitettu vs vapaa) ja Ca:P.suhteen (1.5.1 vs 2:1 vs2.9.1) vaikutusta siniketun jalkaterveyteen. Kokeen aikana mitattiin eläinten kasvuun ja hyvinvointiin liittyvät muuttujat sekä rehunkulutus. Eläinten liikuntavaikeudet ja taipuneisuus arvioitiin. Etujaloista otettiin röntgenkuvat. Kokeessa onnistuttiin tuottamaan painon suhteen kaksi hyvin erilaista ryhmää; (1) lihavat, vapaasti ruokitut, ja (2) selvästi hoikemmat, rajoitetusti ruokitut. Vapaasti ruokittujen kettujen kasvukäyrät olivat selvästi rajoitetuista poikkeavat. Samoin merkittävät erot löytyivät vyötärön ja niskan ympärysmitoissa, pituudessa ja kuntoindeksissä. Ruokinnan voimakkuus vaikutti liikkumisvaikeuteen: vapaasti ruokituilla oli enemmän liikkumisvaikeuksia. Mitä painavampi kettu oli, sitä suuremmat olivat liikuntavaikeudet. Liikkumisvaikeuksia oli enemmän niillä ketuilla, joilla oli enemmän taipuneisuutta jaloissa. Ruokinnan voimakkuus ei vaikuttanut jalkojen taipuneisuuteen. Jalkojen taipuneisuus oli suurinta alhaisen Ca:P-suhteen dieetillä (1.5.1) ja vähäisin korkealla Ca:P dieetillä (2.9:1). Röntgenkuvat eivät paljastaneet jaloissa mitään hälyttävää. Luustossa (värttinäluu, kyynärluu) ei näkynyt poikkeavaa eikä myöskään nivelissä (rannenivel, kyynärnivel). Jalkojen Taipuneisuus arvioitiin asteikolla 1-5, missä 1 oli täysin terve ja 5 oli erittäin taipunut. Tässä kokeessa löytyi kettuja, joiden taipuneisuus oli 2,3 tai 4. Siis ääripäitä ei löytynyt. Ketun pituuskasvu loppuu syyskuun lopulla. Lihomisvaihe ajoittuu loka-marraskuulle. Näyttää siltä, että jalkojen taipuminen näin lyhyellä ajanjaksolla ei ole kovinkaan suuri hyvinvointiongelma nahkottavalle ketulle.