Yhteistyöllä kilpailukykyä maidontuotantoon –hankkeen osana tehtiin teemahaastatteluja 13 investoin-teja suunnittelevalla tai jo toteuttavalla maitotilalla Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Teemahaas-tattelujen tulosten analysoinnissa tilat ryhmiteltiin sen mukaan, mitä tekijöitä he pitivät tärkeinä eläin-määrän lisäämisen, pellonkäytön ja rakentamisprosessien kannalta. Haastattelututkimuksen tilat olivat toteuttaneet ensimmäisen investointinsa keskimäärin 6,9 vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksestaan. Useita investointeja tehneillä tiloilla oli vuosituhannen vaihteessa kulunut aikaa 9,25 vuotta ensimmäi-sen investointinsa toteutumiseen, kun taas tuotannon vakiinnuttamisvaiheessa olevat tilat olivat käyttä-neet siihen 2010 luvun vaihteessa 4,8 vuotta.
Investointia suunnittelevan maitotilan tulisi aloittaa suunnittelu eläinmäärän lisäämiseksi noin kolme vuotta ennen investointia. Usein investoinnin laukaisevana tekijänä on lisääntynyt peltoala, joka mahdollistaa tuotannon laajentamisen. Eläinten hankintaan on useita vaihtoehtoja: tuotetaan itse tai os-tetaan eläimiä vasikoina, siemennettyinä hiehoina tai jo lypsävinä lehminä. Kaikki vaihtoehdot ovat käyttökelpoisia, mutta toimenpiteet on suunniteltava huolellisesti. Usein sopivin vaihtoehto on yhdis-telmä edellä mainituista. Huomioitavaa oli, että haastatellut maidontuottajat eivät olleet kovin tarkasti suunnitelleet eläinmäärän lisäystä. Navetan uskottiin ja toivottiin olevan mahdollisimman täynnä nope-asti. Hankkeessa toteutetun laskentamallin avulla todennettiin, että ilman toimenpiteitä uusi navetta ei täyty. Tiineytystapana voidaan käyttää tavallista siemennystä, tilasonnia, alkiota, seksattua siementä, seksattua alkiota tai liharotuista sonnia. Tutkimuksen mukaan investoineet tilat olivat sitä mieltä, että omasta kasvatuksesta sai parempaa eläinainesta. Näin eläimet tottuivat hoitajiin, paikkoihin ja olosuh-teisiin vasikasta asti. Koko karjan ostamisessa oli se hyvä puoli, että samalla saatiin eri-ikäistä eläinai-nesta. Peltoviljelyn toteutuksen ja sen töiden organisoinnin näkökulmasta haastattelututkimuksen tilaryh-mäjakoa tärkeämmäksi tekijäksi nousi investoivien maitotilojen sijainti keskittyvän tai harvenevan maa-taloustuotannon alueilla. Haastattelussa mukana olleilla tiloilla oli keskimäärin 1,53 ha peltoa lypsyleh-mää kohti. Ensimmäistä investointiaan toteuttavat tilat olivat varautuneet kasvavan eläinmäärän rehun-tuotantoon hankkimalla hallintaansa peltoa keskimäärin 3,63 ha lehmää kohti. Kaikilla haastattelututki-muksen tiloilla nähtiin peltojen hallintaan ja hankintaan liittyvät asiat yhtenä maitotilan kehittämisen perustekijänä. Lisäksi kaikki haastattelussa mukana olleet tilat pitivät peltoviljelyn tärkeimpänä tavoit-teena perusrehujen tasaista, omien asettamiensa tavoitteiden mukaista laatua, johon pyritään pitämällä avaintyöprosessit omana suoritteena.