Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

Sikojen valkuaisarvojärjestelmä muuttui Suomessa vuoden 2014 lopussa, jolloin otettiin käyttöön standardoituihin ohutsuolisulaviin aminohappoihin perustuvat suositukset. Kokeessa selvitettiin, mi-ten uudet aminohapposuositukset toimivat duroc -kolmirotulihasioilla ja mikä on sulavan lysiinin ja muiden aminohappojen (suhteessa lysiiniin) riittävä annostelu nelivaiheruokinnalla. Tavoitteena oli selvittää, mikä ruokintavaihtoehto on lihasikalan näkökulmasta taloudellisesti kannattavin kulloinkin tarkastelluilla hintasuhteilla.
Kokeessa oli 112 lihasikaa yksilöruokinnalla (56 imisää ja 56 leikkoa, alkupaino 29.3 kg). Koe-ryhmiä oli neljä (R1, R2, R3 ja R4). Niiden sulavan lysiinin annostelu oli ruokintavaiheissa 1, 2, 3, ja 4: R1 1.01, 0.85, 0.80 ja 0.75 g/MJ NE (nykyinen suositus), R2 1.01, 0.85, 0.70 ja 0.65g/MJ NE, R3 0.90, 0.75, 0.70 ja 0.60 g/MJ NE ja R4 0.90, 0.75, 0.60 ja 0.55 g/MJ NE. Sioilla oli yksilöllinen ruo-kinta Spotmix -kuivaruokinta-automaateista. Siat ruokittiin rakeistetuilla täysrehuilla. Kokeessa oli kaksi perusseosta, joista koerehut sekoitettiin. Seos 1 koostui pääosin ohrasta, vehnästä ja soija-rouheesta ja seos 2 ohrasta ja soijarouheesta. Rehuvaihe 1 (25 – 55 kg) kesti neljä viikkoa, rehuvaihe 2 (55 – 80 kg) kolme viikkoa, rehuvaihe 3 (80 – 100 kg) kaksi viikkoa ja rehuvaihe 4 teurastukseen saakka. Kokeessa mitattiin yksilökohtaisesti sikojen päiväkasvu, rehunkulutus, rehuhyötysuhde ja ruhon lihaprosentti. Koeryhmille laadittiin katetuottolaskelmat, joiden perusteella vertailtiin eri ruo-kintakäsittelyiden taloudellisuutta.
Rehun sulavan lysiinin vähentäminen ei vaikuttanut sikojen päiväkasvuun koko kokeen aikana (R1 ja R2 1119 g, R3 1100 g ja R4 1074 g päivässä). Aminohappojen määrän vähentäminen huononsi rehuhyötysuhdetta rehuvaiheissa 1 ja 2. Koko kokeen aikana pienimmän aminohappotason (R4) siko-jen rehuhyötysuhde (25.0 MJ NEk/kg) oli huonompi kuin kontrolliryhmässä (23.5 MJ NEk/kg). Leik-kosiat pystyivät kompensoimaan suuremman syönnin kautta aminohappojen saantia rehujaksoilla 2 – 4 imisiin verrattuna. Pienimmällä lysiinin annostelulla (R4) ruhon lihaprosentti (60.0 %) oli pienempi kuin kontrolliryhmässä (61.5 %).
Imisillä suurimman taloudellisen ylijäämän sekä suurimman katetuoton A antoi kaikissa tapa-uksissa korkein aminohappotaso R1. Heikoin taloudellinen tulos puolestaan saavutettiin matalimmalla aminohappotasolla R4. Kahden keskimmäisen aminohappotason tuottojen järjestys vaihteli. Myös leikoilla paras taloudellinen tulos saavutettiin suurimmalla aminohappolisäystasolla. Sen sijaan toi-seksi paras taloudellinen tulos saavutettiin matalimmalla aminohappotasolla. Leikoilla aminohappo-tasojen R1 ja R4 välinen tuottoero oli vain noin euro lihasikapaikkaa ja vuotta kohti. Kokonaisuutena taloudellisesti paras vaihtoehto oli korkein aminohappotaso R1.