Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa

Lypsylehmän tärkeimmät valkuaisen lähteet ovat nurmisäilörehu ja vilja, mutta korkean tuotoksen saavuttamiseksi
käytetään lisäksi valkuaistäydennysrehuja; yleisimmin rypsiä, josta vain neljäsosa on kotimaista.
Yksi mahdollisuus valkuaisomavaraisuuden parantamiseen on palkokasvien hyödyntäminen. Palkoviljojen
korjuu kokoviljasäilörehuna on Suomessa monin paikoin viljelyvarmempaa verrattuna siemenkasvuston
korjuuseen.
Luke Maaningalla järjestetyssä lypsylehmien ruokintakokeessa tutkittiin kokoviljana korjatun härkäpavun
mahdollisuutta toimia ostorypsin korvaajana. Lisäksi tutkittiin härkäpapusäilörehun vaikutusta syöntiin ja
tuotokseen nurmisäilörehuun verrattuna. Härkäpapu (lajike Taifun) niitettiin lautasniittokoneella ja säilöttiin
pyöröpaaleihin 20 h esikuivausajan jälkeen käyttäen AIV2Plus-säilöntäainetta 5 l/tonni. Härkäpapusäilörehun
raakavalkuaispitoisuus (rv) oli 181 g/kg ka ja D-arvo 646 g/kg. Ensimmäisen niiton nurmisäilörehun
vastaavat pitoisuudet olivat 160 g/kg ka ja 687 g/kg ka. Kokeessa oli mukana 27 ayrshire- ja
holsteinlehmää. Koeasetelma oli toistetut 3 × 3 latinalaiset neliöt. Koeruokintoina oli kolme erilaista seosrehua,
joissa kaikissa väkirehun osuus oli 40 %. Kontrolliseos (K) sisälsi vain nurmisäilörehua ja ohraa.
Härkäpapuseoksessa (H) oli härkäpapu- ja nurmisäilörehua (härkäpapusäilörehun osuus 75 % kuivaaineesta)
sekä ohraa. Rypsiseoksessa (R) oli nurmisäilörehua, ohraa ja rypsiä. H- ja R-seosten rvpitoisuudet
pyrittiin saamaan samoiksi, joten rypsin määrä R-seoksessa oli varsin maltillinen, noin 6 %
kuiva-aineesta. Seosten toteutuneet rv- (g/kg ka) ja energiapitoisuudet (MJ ME/kg ka) olivat 140 ja 11,8
(K), 151 ja 11,6 (H) sekä 155 ja 11,7 (R).
H- ja R-ruokinnat lisäsivät lehmien rehunkulutusta, maito- ja energiakorjattua maitotuotosta (ekm) sekä
maidon valkuaispitoisuutta K-ruokintaan verrattuna. Kuiva-aineensyönti oli noin 1,5 kg korkeampi H- ja
R-ruokinnoilla verrattuna K-ruokintaan (p<0,001). Lehmien maitotuotokset olivat 32,0 (K), 33,5 (H) ja
34,1 kg/pv (R). H- ja R-ruokintojen välinen ero maitotuotoksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sen
sijaan ekm-tuotos oli R-ruokinnalla merkitsevästi korkeampi kuin H-ruokinnalla (36,6 vs. 37,6 kg/pv,
p=0,028). Paras energian ja typen hyväksikäyttö saavutettiin K-ruokinnalla. H- ja R-ruokintojen välillä ei
ollut eroa ravintoaineiden hyväksikäytöissä. Tutkimuksessa tuotosvasteet rv:n saannin lisäykselle olivat
hyvät, 3,5 (H) ja 3,7 kg maitoa/kg rv (R).
Valkuaisen lähteenä kokoviljaksi korjattu härkäpapu ei ole aivan rypsin veroinen johtuen sen selvästi pienemmästä
ohitusvalkuaisen määrästä. Härkäpapusäilörehu lisää kuitenkin selvästi syöntiä ja tuotosta pelkkään
nurmisäilörehuun verrattuna. Palkoviljojen käytössä on myös muita etuja kuten lannoituskustannusten
alentuminen ja korkea kuiva-ainesato vain yhdellä korjuulla. Kokoviljana korjattu härkäpapu on potentiaalinen
vaihtoehto lypsylehmien rehustukseen korvamaan osan tarvittavasta rypsistä sekä nurmisäilörehusta.